Kap kaupunki

Tanne nyt sitten paastiin viimein. Durbanista matka jatkui east londonin pohjoispuolella sijaitsevaan cintsa nimiseen paikkaan. Uskomaton ranta. Surffattiin pari paivaa siela ja jatkettiin matkaa port elisabethiin. Ihan hieno paikka, tosin aika vahan tekemista. Sielta ajauduttiin lauantaina tanne Kap kaupunkiin.

Uskomattoman hieno kaupunki. Talla voi jopa kohtalaisen turvallisesti liikkua kaupungilla ja maisemat on upeat. Valitettavasti kuvia taalta ei jaa muistoksi kun molemmat kamerat on paatyneet pitkakyntisten kouriin. Aika ikavaa. Onneks suurin osa kuvista on muistitikulla tallessa...

Taalla ollaan nyt pari paivaa kierrelty ja kaarreltu. Eilen kiivettiin lions head nimiselle kukkulalle ja tanaan valloitettiin poytavuori, hissilla tosin.
Huomenna ollaan lahdossa aamusta viinitilakierrokselle ja ylihuomenna on cape peninsula kiertoajelu. Ja sit perjantaina kotiiiin. Jees..
Moro sit vaan...
-matti-

durban

Road trip alkoi ja ensimmainen etappi on sujunut ongelmitta. Tanaan tosin eksyttiin vaaralle alueelle taalla durbanissa ja yks paikallinen tuli sanomaan etta ei ole valttamatta terveyden kannalta hyva kulkea siela.
Muuten ollut hieno kaupunki. Ehka vahan liian suuri mun makuun. Tanaan tehtiin herateostoksia ja ostettiin molemmat sellainen iso leija jolla voi liidella vetten tai lumen paalla.
Sit kanssa oltiin tunnin verran surffaamassa. Nyt onnistuin jo pari kertaa nousemaan seisomaan laudalle. Edistysta.
Huomenna aamulla lahdetaan 6.45 taas eteenpain kohti cintsaa. Pitais kuulemma olla tosi hieno paikka ja aika paljon pienempi ja rauhallisempi.
Matka jatkuu,
-matti-

Viimeista viedaan....Melkein!!!

Viimeinen viikko alkoi swazimaan maankamaralla.
Eilen sanottiin ensimmaisille hyvastit ja jotenkin on hieman haikea olo.
Aika on mennyt uskomattoman nopeasti vaikka hetkellisesti se usein tuntuukin pysahtyvan.
Torstaina jo matkaan kohti kap-kaupunkia ja sit enaan pari viikoa ja kotiin.

Katri tuli viime perjantaina ja kavin katsomassa kun lentokone laskeutui matsaphan lentokentalle. Olipa pieni kone joka piti samanlaista aanta kun sahkovatkain. No perille katri kuitenkin paasi ja nyt ollaan vietetty viikonloppu yhdessa taalla ja kayty nahtavyyksissa.
Tanaan aamulla ajettiin Hlanen safaripuistoon ja oltiin pari tuntia katselemassa elukoita. Nahtiin sarvikuonoja, norsuja ja kolme nuorta leijonaa jotka oli juomassa. Ja sit nahtiin myos paljon muita elaimia.

Nyt pari paivaa hengaillaan ja sit alkaa matka, tavallaan jo kohti kotia vaikka suunta onkin taysin painvastainen.
Ei oikeen tunnu etta parin viikon paasta on joulu. 30 asteen lampo vie jouluntunnun ilmasta.

En tieda kirjotanko enaan blogiin taalta matkalta, Suomessa sitten. No, jos jostain kone tulee vastaan niin kuulemiin siihen asti.

-matti-

Viela viikko

Nopeasti talleen viikon alusta kun odottelen sigombeniin lahtoa.

Viikon loppu meni taalla kotopuolessa ihan kivasti. Ja viime viikolla vihdoin paastiin keskiviikkona sigombeniin. Paikka jo ka sanalla sanoen on keskella ei mitaan. Pelkkaa sellaista kukkulaa perajalkeen ja noin puolen kilsan valein joku yks talo siela sun taalla. Klinikalla on ihan kiva harjotella mutta iltaisin ei oo todellakaan mitaan tekemista.
Siela on niin pimeaa etta jos lahtee juoksentelemaan niin hyvin nopeasti huomaa eksyneensa. Eli kirjan lukua ja ruoan laittoa.

Siela ehka vasta ensimmaista kertaa huomasin kuinka huonossa jamassa taa maa on HIV:n suhteen. Katsoo ihan mita vaan listaa niin lahes saannon mukaisesti 2/3 potilaista on hiv positiivisia. Luulisin etta maaseudulla asia on viela huonommin kuin kaupungissa. Lisaksi on paljon potilaita jotka eivat suostu testaamaan itseaan. Hymyilevat vaan vaivaantuneesti kun sairaanhoitaja kysyy etta mites ois testi? Tilanne vaikuttaa lahes toivottomalta.

Nyt taas pitais taas lahtea sinne loppuviikoksi. Ja torstaina jo takaisin kun Katrin lentokone tulee perjantaina paivalla. Tata viikkoa oon jo pitkaan odottanutkin:)

Palaillaan.

Aaltoja, Aaltoja ja nyt myos aurinkoa

Taas viikonloppu aalloilla. Vihdoinkin. Paasin taas kokemaan surffamisen riemua lauantaina.
Talla kertaa Sodwana Bayssa Etela-Afrikassa. Siela samassa paikassa jossa olin jo muutama
viikko sitten. Ensin ei pitanyt lahtea mutta tuli sitten kuitenkin hetken mielijohteesta lahdettya kun mahdollisuus ilmeni.
Lahdettiin perjantaina Daven kanssa ajelemaan iltapaivasta ja illan suussa paastiin perille.
Meilla oli sellainen viiden hengen mokki siela vuokrattuna viikonlopuksi. Tosin meita siina
mokissa oli ehka 15 henkiloa. Kuitenkin hyvin mahduttiin kun osa nukkus parvekkeella yms. paikoissa.
Oli kylla taas hauska viikonloppu. Lauantaina oli vedessa varmaan joku 6 tuntia ja iltapaivasta
olin niin vasynyt etta kun sain hyvan aallon ja niin en enaa jaksanut nousta laudalle seisomaan
makasin vaan ja ihmettelin etta miksei nouse. Sen jalkeen olikin paivaunien aika. Ja illalla
oltiin paikallisessa baarissa jossa soitettiin darudea. Hieno ilta myos. Aamulla taas rannalle
pariksi tunniksi, mutta oli suhteellisen kylma ja valilla satoi. Yritin menna surffaamaan mutta
rintakehani ja polvitaipeeni olivat edellisen paiva surffauksesta lahes vereslihalla ja kun
valtameren suolavetta menee sellaiseen vahan tulehtuneeseen haavaan niin fiilis on mita
sanoinkuvaamattomin. Itkin melkeen meressa.
No Otettiin futismatsi ja lahettiin kotiin.

Tanaan aamulla herasin kuudelta odottamaan kyytia sinne sicombeniin, jota ei koskaan tullut.
Nyt yritetaan selvittaa josko huomenna sitten paastais lahtemaan aamusta. Nailla tyypeilla
Ei oo ihan paras mahdollinen muisti mita tulee tallaisiin asioihin. Edelliset opiskelijatkin
odotteli kyytia pari paivaa. No aika kuluu ja tanaan ajattelin menna kiipustamaan kukkuloille.
Tein myos hieman joululahjaostoksia.

Palailen taas ruudun aaren viikon loppupuolella ja siihen asti nakemiin.
-matti-

Suomalaisuutta Afrikassa

Ei tullut lahdettya durbaniin eika sodvanaan. Toisaalta ihan hyva viettaa yks viikolopputaas taalla Mbabanen kaduilla ja kukkuloilla. Huomenna thandi(se vanha tati joka pyorittaameidan asuinpaikkaa) tekee meille paikallista safkaa ja pidetaan jonkinlaiset juhlat kun diakkilaiset on lahossa piakkoin kotiin. Ja Lauantaina pitais lahtea jonnekkinhaikkaamaan. En oikeen tieda minne mut sit nakee.

Tanaan oli vika paiva pelastuarmeijalla ja vein sinne kakun. Kaikki ne tyontekijat oli tosi innoissaan kakusta. Ja muutenkin ne kovasti kiitteli sita etta olin ollut niitten kanssa siela. Ja toisaalta alun jalkeen siela on ihan hauskaa ollutkin. Jaksoin jopa mennayhteen aamuhartauteen mukaan katsomaan mita siela tapahtuu.Nyt viimeisen viikon olin sairaanhoitajan vastaanotolla katselemassa ja verenpainetta ja kuumetta mittaamassa. Osaan ainakin verenpaineen nyt paremmin mitata. Jotain sentaan opin.Tanaan tuli yks potilas joka oli just saanut tietaa olevansa HIV positiivinen, jotenkinoli aika rankka paikka. Sairaanhoitaja yritti vaan lohdutella etta kylla se elama jatkuu.Kavi todella saaliksi sita naista. Huonoja puolia sairaanhoitajan tyossa.

Kuulin etta suomessakin ollaan paasty sopuun sairaanhoitajien palkankorotuksista. Taalla jotenkin on ulkopuolinen ja katsoo sivusta suomen tapahtumia jos nyt niita jostain sattuu nakemaan. Silloin kun se kouluammuskelu tapahtui. CNN newsilla uutinen pyori puolen tunnin valein. Aika ihmeellinen tilanne. Ensimmaiseksi mielessa oli etta, miten suomessa? Ei ehka paras mahdollinen tilanne Suomea ajatellen paasta esille maailman uutisissa.

On niita iloisiakin uutisia kuulunut suomalaisista. Kimi Raikkosen maailman mestaruus oli Swaziland observerin urheilusivuilla ja viime viikolla luin SA sports illustrated lehtea jossa oli kuuden sivun juttu Lasse Virenista. Nama uutiset saavat mut tuntemaan ylpeytta omasta maasta, maasta jonka sijainnin ehka 5% swazimaalaisista tietaa. Hienoa.

Viikonloppuun ajattelin sisallyttaa myos kiipeilya. Eilen paasin taas parin viikon tauon jalkeen boulderoimaan ja kivaa oli. On hyva aina valilla kayda koettelemassa voimiaan. Sitten suomessa voi taas enemman treenata. Taalla kiipeily on enemmankin ehka vaan rentoutumista ja yksin oloa.

Tanaan ajateltiin hieman grillata illalla, ja huomenna nukun pitkaan. En oo varmaan kolmeen viikkoon saanut kunnon aamu-unia, ja jos huomenna sitten.

Palailen taas ruutuun joskus
-matti-

Mosambikin kutsu on vastustamato

Viikonloppu takana ja hieno sellainen. Viime torstaina lahdettiin toiden jalkeen taas Bileneen, Mosambikkiin, ja paratiisiviikonlopun viettoon.
Monien mutkien kautta paastiin vihdoin klo 14.30 perille maaranpaahan. Matkalla pysahdyttiin kaiken muun lisaksi syomaan illallista Maputossa. Taas oli maukasta meriruokaa.
Perjantai meni vesihiihtasessa ja rannalla grillatessa.
Lauantaina pakattiin kamat isoon kumiveneeseen, Viela isompi kun kuvan vene, Ja tyonnettiin vene laguunin meresta erottavan hiekkadyynij yli ja lahdettiin kalaan.
Ehdittiin ajaa muutama minuutti kun delffiini tuli uteliaana katselemaan meita. Siita hetki ajettiin eteenpain niin kaukana edessa nakui kuin luoto johon aallot murtuivat. Silla luodolla oli pyrsto ja se osoittautui iiiiisoksi valaaksi ja se poikaseksi. Enpa oo ennen nahnyt.
Sitten saatiin olla hetki rauhassa lukuunottamatta kaloja jotka saalistimme. Kolme kalaa, kaksi isompaa ja yksi sintti. Isommat oli ehka 5-6kg.
Tulomatkalla nahtiin sellainen ruokapoydan kokoinen kilpikonna.
Sunnuntai meni lepuuttaessa ja maanantaina ajettiin aamusta kotiin.
Hieno viikonloppu taas.

Nyt alkaa harjottelu pelastusarmeijalla olemaan ohi ja ensi viikolla suuntaan zicombeniin, Syrjaiselle klinikalle jonnekkin jumalan selan taa. Sen pitais kuitenkin olla ihan kiva mesta ja sit sen jalkeen harjottelu onkin kaytannossa ohi. Kolmen viikon paasta lahdetaan bussilla kohti kapkaupunkia ja viivytaan reissussa 2 viikkoa. Sielta lento suomeen ja kotiin.
Nyt taytyy viela kayda pelastamassa ihmiset pelastusarmeijassa ja viikonlopuksi on alustavasti suunniteltu matkaa durbaniin ja sodvanaan, sinne samaan paikkaan jossa jo olinkin kerran.
tervehtien:
-matti-

mbabane-bilene-mbabane

Viikonloppu ja -alku takana. Hienoa aikaa.
Perjantaina lahdin sinne mosambikkiin aamupaivasta . Dereck tuli hakemaan mut ja 11 tunnin matkan jalkeen oltiin perilla bilene nimisessa paikassa 140km. maputosta pohjoiseen. Matkan varrelle sattui kaikenlaisia viivytyksia, siita tuo 11h.
Matka sinaansa oli varsin mielenkiintoinen. Ainakin mosambikin puolella kun aina muutaman kymmenen kilometrin valein on poliisien tarkastuspisteita. Kaikesta mista vaan saattaa ne yritti urputtaa ja kerjata rahaa. Ei ne onneksi joka kerta pysayttanyt. Kerran jouduttiin antamaan niille n.5e lahjus. Toinen vaihtoehto olisi ollut venetrailerin jattaminen niille.
Bilene, laguunin rannalla sijaitseva lomaparatiisi, oli upea paikka. Lauantaina lahdettiin surfaamaan. On muuten aivan todella upeeta hommaa, sain melkeen tosi ison aallon. mut sit kaaduin. Onneks vesi on pehmeaa.
Illalla vahan juhlittiin ja su aamulla taas lahdettiin rannalle. Vuorossa oli vesileikkeja. Surffilaudan kannssa veneen perassa oli verrattain hauskaa.

Iltapaivasta lahdettiin takaisin pain ja matkalla poikettiin maputoon suomaan merenelavia, ja hyvia olivat nuo hummerit, mustekalat ja muut ayriaiset.
Juuri ja juuri ehdittiin rajalta, joka sulkeutui klo 8.00, yli ja ajettiin hiljakseen musiikkia kuunnellen kotio.

Maanantaina sitten herasin ja olin lahdossa toihin mutta akkinainen kuumetila yllatti mut ja piti sangyn pohjalla. Tai oikeestaan aamulla oli vaan paha olo joten en viittinyt menna toihin mutta sitten illalla tuli kuumepiikki.
Ei ookkaan sitten armeijan ollut kuumetta. Onneks se nyttenkin jai vaan muutaman tunnin jutuksi.

Eilen oli jo parempi olo ja paasin kavelylle vuorille. Hermoja rentoauttavaa.

Nyt oon ruokatauolla ja pitaa lahtea paiskimaan toita. Oon ollut sairaanhoitajan vastaanottohuoneessa. Ihan mielenkiintoista.
Loppuviikon ohjelma nayttaa aika avoimelta. Mutta niinhan sen pitaa ollakkin. Ei taalla afrikassa kukaan noudata aikatauluja, Ja pikkuhiljaa alkaa tottua siihen:) Pelottaa suomeen paluu.... ainakin sen suhteen.

-matti-

Tassa viela yleiskuva mun leikkikentasta

Tassa viela kuva mun kiipeilymaisemasta auringonlaskun aikaan. Aika helmi!!

Ta viikko

Tan viikon loppu lahestyy mutta paras on viela edessa. Ensin kuitenkin viikon tapahtumat.Niin kuin jo kerroinkin, tan viikon oon tyoskennellyt Pelastusarmeijalla. Alussa paikka tuntui tylsalta mutta nain muutaman paivan jalkeen vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta.Varsinkin eilen kun mentiin jonnekkin takamaille. Siela oli pari klinikkaa jossa pidettiin vastaanottoa pari tuntia kumpaisessakin. Todella mielenkiintoista nahda paikallisnen sairaanhoitajatyossaan. Ainakin tallainen tyo poikkeaa pitkalti suomalaisesta. Sairaanhoitaja tekee diagnoosin ja maaraa sen mukaiset laakkeet. En pahemmin osaa paikallista kielta, vielakaan, joten en osaa sanoa kuinka sairaanhoitaja diagnoosit osuivat oikeaan. Itsevarman oloinen se ainakin oli.

Alkuviikon osalta kiipeilyt osuivat kanssa aika nappiin. Maanantaina olin kukkulalla kokeilemassa kaikkia projektejani ja pari uutta reittia kiipesinkin. Tiistaina satoi todella kaatamalla. Keskiviikkona iltapaivasta taivaan sini alkoi pilkottaa pilvenraosta ja oli aika lahtea kiipeemaan. Sina paivana paasin kaikki vanhat ja uudet projektini (yksi kuvassa). Kulki vaan kovaa. Kaksi tosi vaikeaa linjaa, tai ainakin vaikeinta tahan asti.

Jotenkin taa viikko on ollut aika raskas noin muuten. Ainakin psyykkeen kannalta. Alkaa hieman ehka ahdistamaan jokapaivainen elo 13 tyton kanssa. Vuorella saan olla yksinaisyydessani, joten siita saan mielenrauhaa. Ja nyt muutaman tunnin paasta pitais lahtea mosambikkiin naapurin poikien kanssa. En tieda mita matka tuo tullessaan mutta varmasti se on paras mahdollinen paate talle viikolle.

-matti-

hiekkaa ja kuumuutta

Viikonloppu meni paremmin kuin oisin koskaan voinut kuvitella.
Loppuviikolla oli viela aikakiikun kaakun etta lahdetaanko me sinne rannalle. Perjantaina nahtiin Jorma, joka asuu taalla,ja se sai meidat vakuuttuneeksi siita etta, lahtea taytyy.Kaytiin vuokraamassa auto ja Lauantai aamulla aikaisin lahdettiin ajamaan kohti Sodvana BaytaEtela-afrikassa.
Kaytettiin lahestymiseen Jorman neuvomaa oikoreittia joka osoittautui varsinaiseksi karrypoluksi. 80 kilometrin ajamiseen meni aikaa kolme tuntia. No sen jalkeen kuitenkin paastiin rannalle. Tosi upee mesta. Aallot vyoryivat intian valtamerelta ja rikkoutui rannan edustalla oleviin koralliriuttoihin. Palmut huojuivat tuulessa.Etsittiin kostean merikuumuuden vallitessa majapaikka joka loytyi coral divers nimisesta sukelluskeskuksesta.Vahanko olis tehnyt mieli sukeltamaan, mutta sukelluskortti on Laivurinkadulla lipaston laatikossa:(No meni se viikonloppu siina aalloissa leikkiessa. Merella on uskomaton voima....

Eilen aloitin tyoskentelyn pelastusarmeijan klinikalla taalla mbabanessa. Tylsa paikka.
Aamulla lahdettiin kavelemaan toihin kun tienviereen pysahtyi uusi MB s500 ja kuljettaja kysyi halutaankomatka kaupunkiin. En oo koskaan ollut niin hulppeessa autossa ja turallisuutta lisasi takapenkillaoleva clock-ase.
Illalla kavi ilmi etta mies vastaa kaikista spar-ketjun kaupoista swazimaasta ja se mersu on miekkosen kakkosauto. Ykkosena on bentley, samanlainen kun beckhamilla. Mielenkiintoista.

Nyt riennan taas toihin kun tuppaa ruokatunnit venymaan vahan liikaa.
Palailen taas ruutuun kun aika koittaa
-matti-

kevatta ilmassa

Alkaa taas tama toinenkin harjoittelurupeama lahestymaan paatepistettaan.Viela tanaan kun meen niin sitten sekin on ohi. Ja ens viikolla jotain aivan muuta.

Nyt piti viikonloppuna lahtea sinne rannalle. Saaennusteet eivat lupaa hyvaa, joten tyydytaan ajelemaan vuokra-autolla pitkin swazimaata niin tulee sitten tamakin tutuksi. Ens viikolla sitten taytyy lahtea sinne st. luciaan. Pitaa myos kehittaa jotain aktiviteetteja. Siela on paljon tekemista. Haluaisin kalastelemaan syvanmerenkaloja ja sitten surffailemaan ja melomaan. Siela voi myos meloa. Kunnon valtamerimelontaa??

Alkuviikko meni urheillessa ja toita tehden. Joka paiva oon melkeen kavellyt tanne kaupunkiin ja takaisin. Hyva kavelylenkki ja korkeuseroakin on jonkin verran. Sit olin taas parina paivana kiipeilemassa "kukkulallani". Muutamia uusia reitteja sain tehtya. Loysin uusia alueita ja hienoja bouldereita. Hienoja ja jotkut aika korkeitakin. Pysyy paa kunnossa:)

Nyt viikonlopuksi on siis luvattu huonoa saata. En tieda minne ajetaan. Ja ei kait ketaan muukaan tieda. Seikkailumielella!! Taallakin pitais olla joitain hienoja paikkoja jotkaovat kaymisen arvoisia. Taytyy loytaa tie vaan niihin.??

Se on jannaa kun sateen jalkeen maapera tulee tavallaan asteittain vehreammaksi. Aina kun sataa on vihreampaa. Kun tultiin, kaikkialla oli kuivaakin kuivempaa. Nyt kaikki puut vihertaa ja hedelmat kypsyvat. Papaijat ovat jo syomiskunnossa mutta mangoja pitaa viela vahan aikaa odotella. Luonnon omia herkkuja.

elama jatkuu taallalkin
-matti-

Viikonlopunviettoa

Uusi viikko uudet kujeet.Viikonloppu meni leppoisissa merkeissa. Perjantaina oli taas yhdet juhlat naapurin pojilla. Lauantaina tein neljan tunnin kavelyretkenvuorten rinteilla ja sunnuntaina oltiin tyttojen kanssa perinteisessa swazikylassa ja katsottiin swazitanssiesitysta. Eksyttiin myos upeille vesiputouksille siina lahistolla.

Jotenkin vahan turhauttava viikonloppu. Pitais taas paasta tekemaan jotain kivaa. Alan valilla pikkuhiljaa pitkastymaan paikallaan oloon. Ens viikonloppuna ois tarkotus lahtea st lucia nimiseen paikkaan rannalle. Jos siela olis sit jotain tekemista. Pitaa ehka vuokrata auto. Sit paasee harjottelemaanvasemmalla puolella ajamista. Sekoo varmaan muutmissa risteyksissa, no ei taa liikenne muutenkaan, niin jarjestelmallista taalla ole niin ehka yks suomalainen sekoilija mahtuu sekaan:)

Taa viikko viela orpolasten kanssa leikkimista ja sitten paasen pelastusarmeijan miehistoon. Mita oon muilta opiskelijoilta kuullut niin aika mielenkiintoinen paikka. Sit nakee. Tanaan taas taytyy ehka taas pitaa oppitunti jostain aiheesta lapsosille. Jutteleevaan jotain mita paahan tulee niin kaikki sujuu. Perjantaina taina oli mun kanssa sielaja kerrottiin lapsille suomesta. Taalla kaikille on ihmeellista miten suomessa on pystyttyehkaisemaan HiV:n leviaminen. Kysymykseen on vaikea vastata." ei suomessa vaan ole Ongelmaa" Eika oikeen muuallakaan euroopassa Jos naihin afrikan maihin vertaa. Hyva kirja jonka alkumatkasta luin oli Mankkelin, Kennedyn aivot. Siina kasiteltiin aidsia ja liikuttiin Mosambikissa. Yksi kappale loppui "kaukaa taivaanrannasta nain ukkospilvien nousevan suunasta jossa oletin Swazimaan kaukaisten vuorten kohoavan" tai jotenkin nain. Kannattaa lukea.

Nyt lahden pikkuhiljaa soppakeittiolle, tai ensin ehka yritan organisoida hieman perjantain matkaa.

-matti-

Sadetta

Aika kulkee vaan niin nopeasti. Nyt on taas viikko takana ja paljon uutta olen oppinut kaikesta taalla.

Alkuviikosta ilma oli paahtava. Yhden yon aikana kaikki muuttui ja nyt viimeiset kolme paivaa on satanut ja ollut varmaan kylmempi kuin siela pohjolassa. Ei oikeenpysty mitaan tekemaan kun kosteus tunkee joka paikkaan. Usein sade on taalla sellaistasumua ja kun ukkostaa sataa oikeasti paljon. Kadut muuttuu koskiksi ja vetta on joka puolella uskomattoman paljon.

Keskiviikkona matkustin sen naispapin kyydilla jonnekkin vahan kaukaisempaan soppa keittioon.Se oli melkeen Etela-Afrikan rajalla. Janna paikka keskella ei mitaan. Jostain ne orpolapset sinne sitten tulivatja jaettiin heille huopia ja vaatteita, seka tietysti ruokaa. Niista lapsista nakee etta he ovat ihan vilpittomasti onnellisia pienistakin asioista joita elamassa tapahtuu. Se on todella hienoa. Kaikki vaan hymyilee vaikka asiat eivat varmasti ole parhaalla mahdollisella tavalla elamassa.

Eilen me oltiin tapaamassa paikallisen jonkin kirkon pastoria kun se halus nahda meidat. Ihme sekopaa. Selitti silmatkiiluen kuinka sokeat alkavat nakemaan ja rammat kavelemaan. Ja vain koska usko jumalaan on niin vahva. Toisaalta on kunnioitettavaa kun joku uskoutuu koko elamansa niin vahvasti jollekkin asialle. Ja on se kannattavaakin ilmeisesti. Siita kertoi Jumalan "lahjoittama" uusi volvo s60 kirkon pihalla. Koska tassa maassa asiat on niin huonosti, ihmiset hakevat lohtua jostain. Kukin omalla tavallaan ja omasta paikastaan.

Illalla pelattiin pokeria naapurin poikien talolla. Ihan jees.

Nyt pitais taas lahtea pariksi tunniksi leikkimaan orpolasten kanssa. Ja sitten perjantain ja viikonlopun viettoon.

-matti-

Orpolapsia ja soppaa

Eilen aloitin uudessa tyossa orpolasten kanssa. Yhteyshenkilona meille suomalaisille opiskelijoille on naapurin poikien aiti jonka kyydilla paasin alas ezulvinin laaksoon. Matkan aikana sain kuulla mielenkiintoisia faktoja kuinka pielessa kaikki asiat taalla oikeasti ovat. Maan hallinnollinen johto nakertaa itseltaan jalkoja pois toimillaan aiheuttaen yleisen toimimattomuuden kaikessa. Kunigaskuntaa ohjaa vanhat lait/tavat. Esimerkiksi kun kunigas kuolee hanet haudataan pyhalle maalle yhden vuoren rinteeseen jonne tavallisilla kansalaisilla ei ole asiaa. Kansan joukosta valitaan kaksi vapaaehtoista jotka muurataan kuninkaan kanssa hautakammiona toimivaan luolaan huolehtimaan ruumiista, ja tietysti elavana. Ihmeellista eiko totta?

Itse projekti jossa tyoskentelen on vapaaehtoistyota jonka nainen nimelta Norma on aloittanut nelja vuotta sitten. Kun orpolapset paasevat koulusta, he tulevat syomaan ja leikkimaan kirkkojen yhteydessa toimiviin soppakeittioihin. Samalla lapsille opetetaan kaytannollisia elaman taitoja. Tarkeaa tyota ja minulle ainakin mieluisampa kuin paloasemalla.

Viikonloppu meni kivasti kun perjantaina oli naapurissa isot tuparit. Kaverit oli rakentaneet talon ja hieno talo olikin. Maksetiin noin 6 euroa ja sai juoda ja syoda niin paljon kun halus. Ja juomaa ainakin riitti tarpeiksi.Lauantai aamulla hupi jatkui kun darrapaissaan kaikki lahti juoksentelemaan varikuulapyssyjen kanssa laheiseen metsikkoon. Todella hauskaa hommaa.Sunnuntaina oli kiipeilypaiva. Kaikki muut lahti paikalliseen kirkkoon. Kuulemma shokeeraava kokemus kun pappi kerjasi rahaa ja paransi ihmisia.Valilla ta on vaan niin ihmeellinen maa.

Nyt pitais loytaa kombi(paikallinen bussin ja taksin risteytyma=pakettiouto) jolla paasen alas sinne tyopaikalle.
Kirjottelen taas joskus
-matti-

Odottelua, Ajattelua

Nyt on toiseksi viimeisen paloasemapaivan laounastauko. Ollut ehka nain opiskelun kannalta ehka turhimmat kaksi harjoitteluviikkoa. Tai no oon jotain oppimut ja saanut uusia ystavia. En tieda paljonko suomessa tapahtuu pelastustehtavia mutta taalla on ehka kahden viikon aikana ollut kymmenen halytysta. Joko takalaiset hoitaa itse tulipalonsa ja kolarinsa tai sitten niita ei ole. Veikkaan ensimmaista vaihtoehtoa.

Toissapaivana sain neljan kiipeilypaivan projektini kiivettya. Vaikein boulderi tahan asti. "Muurahaisten valtakunta" 7a+ tai jotain sinne pain. Hieno reitti ennen kaikkea. Muutenkin olen saanut lahes joka paiva urheiltua jollain tavalla. Pysyy mieli virkeana. Eilen oltiin pelaamassa jalkapalloa paikallisten kanssa ja kivaa oli. Jalkapallo on kuningaslaji. Ja se yhdistaa kansakuntia??

Elama jatkuu samaa rataa. Taytyy asennoitua siten etta tyopaivan aikana ei valttamatta saa mitaan tehtya. Tai kun ei yksinkertaisesti vaan oo mitaan tekemista. Illalla oon sit kaynyt kiipeilemassa ja lenkilla ja viikonloppuna voi tehda jotain elamyksellisempaa. Taalla ei todellakaan kannata pienista ja turhista asioista jannittaa. Rentoa elamaa.

Huomenna meidat kaikki on kutsuttu naapurin poikien tupareihin kun ne on rakentaneet talon siihen lahistolle. Varmasti hyvat bileet. Ja sitten Lauantaina on Rugbyn maailmanmestaruuskisojen finaali, Etela-Afrikka vs. Englanti.Taytyy varmaan menna johonkin katsomaan. Sitten on joku filmifestivaali, ja siela on yksi suomalainenkin filmi. Jos ehtii niin taytyy sinnekkin sitten menna.

Ensi viikolla sitten tyoskentelen orpolasten kanssa. Niita taalla riitta kun koko maassa on joku miljoona ihmista ja joidenkin tilastoiden mukaan 200 000 niista on orpolapsia. Kuullostaa uskomattomalta. Aids on aika paha juttu....

Taytyy tasta varmaan pikkuhiljaa lampsia takaisin paloautojen katveeseen odottelemaan. Niin, se ambulanssi on vielakin rikki!
-matti-

Elamaa etelasta

Nyt alkaa kulttuurishokki halvenemaan ja alkaa tottumaan paikalliseen elaman menoon todella. Viikonloppu meni nopeasti na nyt on taas uusi viikko edessa. Tama viikko viela siela ambulanssissa ja sit meen tyoskentelemaan orpolasten kanssa. Aika kulkee niin nopeesti..

Toivottavasti ambulanssi on huomenna jo tullut korjauksesta. Oikeastaan perjantaina paasin jo ambulassin kyytiin kun mentiin liikenneonnettomuuspaikalle. Kun Mbabanesta lahdetaan manziniin pain, matka on lahestukoon kokonaan alamakea. Paikalliset tykkaa koitella kuinka kovaa auto kulkee ja tassakin tapauksessa seuraukset olivat olleet aika surulliset. Isosta tila-autosta oli tullut minin kokoinen. Kun ennatettiin paikalle uhreja ei onneksi enaa ollut paikalla. He olivat paasseet jo jatkohoitoon.
Sitten se ambulanssi taas havisi jonnekkin??? Toiveikkaana huomista ajatellen.

Viikonloppuna kiivettiin maailman toiseksi suurimmalle kivelle. Suurin taitaa olla ayers rock ausseissa. Tama oli Sibebe rock. Hieno paikka kavelylle. Ja sen jalkeen paastiin savusaunaan kun paikallinen suomalainen oli sellaisen meille lammittanyt. Aika eksoottista.
Eilen haikkasin takapihan kukkulalle ja tein pari uutta boulder probleemaa sinne. Nyt niita alkaa olemaan kasassa jo kymmenkunta. Ja projekteja toiset mokoma.

Tanaa en ollut palolaitoksella kun olin paikallisten hoitsu-opiskelijoiden kanssa kiertelemassa slummialueella. Aika karun nakoista. Puolet taloista on sellaisia savesta kyhattyja hokotyksia ja lopuissa saattaa olla rakennusaineena tiilia. Kaikkialla on todella likaista. Ja lahestulkoon kaikilla asukkailla on Hiv tai Aids. Synkkaa katseltavaa. Niin koyhaa.

Elama jatkuu taalla samaa omaa rataansa ja helpottuu paiva paivalta. Nyt suunnitellaan pikkuhiljaa matkaa durbaniin ja surffauksen alkeita opettelemaan. Ehka ensi viikolla??
-matti-

Aurinko paistaa sateesta!

Nyt on paivat taas alkaneet kulkemaan hieman helpommin. Tanaan oli kolmas paiva toissa eika ambulanssia vielakaan. Kaytiin tosin parin tyypin kanssa manzinissa tayttamassa paineilmapulloja. Samalla tankattiin paloaseman auto. Ihmettelin miksi tankki pitaa saada ihan piri pintaan taytettya mutta kaikki selvisi kun tultiin takaisin pain ja kaytiin toisen tyypin luona ja ne yritti varastaa juuri tankatut bensa. Ihme homma. Tata se taalla on kun on niin koyhaa. Muuten tosin on hienoa. Eilen kaytiin juoksentelemassa kukkuloilla. Todella rentoauttavaa lukuunottamatta lehman ruumista polun vierella.
Tanaan oli hyva paiva ja tasta varmasti paranee kun alkaa pikkuhiljaa oppimaan maan tavoille. Viikonloppuna mennaan vuorille kavelemaan ja katselemaan maisemia.
Ne vuoret on niin jees....
-matti-

Mbabanen kadut

Viikko takana mbabanessa ja pikkuhiljaa alkaa totuus valjeta. Osa porukasta on niin koyhaa ja toisella osalla rahaa on selvasti liikaa. Tanaan vietiin kengat yhdelle pienelle tytolle jonka molemmat vanhemmat olivat kuolleet aidsiin. Viisi vuotias tytto asuu ihan yksin ja joka paiva kulkee yksinaan kouluun. Opettajani yrittaa saada lapsen johonkin paikallisista orpokodeista.
Lauantaina paasin ekaa kertaa kiipeemaan kukkuloille. Hienoja bouldereita sadoittain. Upeeta.
Ta blogin paivittaminen vahan takkuaa paikallisten koneiden hitauden takia. valilla kun lahettaa sahkopostia kone tilttaa ja puolen tunnin kirjotukset haviaa. Se hieman ottaa paahan:)
Muuten matka on ollut todella amtoisa tahan asti. Harjoittelu alkoi tanaan, mutta harmittavaisesti paloasemalta olivat kaikki ambulanssit havinneet, joten lahdin kotio.
Huomenna uus yrkka.
Kylla se tasta vaikka valilla ehka hieman raskaammalta tuntuukin.
Nyt alan ymmartaa mita kultturishokki tarkoittaa.
-matti-

Safari

Hienoa! Johannesburgista lahdettiin perjantaina matkaan kohti kaakkoa ja Krugeria. Etela-Afrikka on ihmeellinen maan. Kaupungeissa ihmiset hakeutuvat iltaisin sahkoaidattuihin koteihinsa. Sahkoaidat suojaavat ihmisia rikollisuudelta joka esim. johannesburgissa on todella suurio ongelma. Taalla krugerissa sen sijaan ihmiset piiloutuvat sahkoaitojen taakse koska paikka on taynna leijonia yms. Eilen kun grillattiin illalla, hyeenna tuli hakemaan ruokaa. Oli kiva katsella petoa silmiin.
Muita elaimia ollaan nahty. Norsuja, kirahveja, sarvikuonoja, puhveleita ja paljon muuta. Eilen nahtiin kun leionat parittelivat keskella tieta. Uskomatonta. Tata paikkaa on vaikea sanoin kuvata, Mutta taa on niin siisti.
Taytyy taas jatkaa matkaa. Viela on pari paivaa safaria jaljella ja sit swazimaahan.
Palaillaan
-matti-

Sateiseen ja kylmaan Afrikkaan

Pitka tuskallinen lentomatka, kyyti hostelliin ja muutama tunti unta. Paalle viela raikas suihku. Ei raikas siksi, etta taalla olisi jotenkin lammin ja vesi kylmaa. Vaan suihku oli lammin ja taalla on kylma. Opettaja antoi vaaraa informaatiota kun sanoi etta taalla on lammin. Lentokoneen mittari naytti laskeutuessa 12 astetta afrikkalaista lampoa. Hyytavaa. Eika vielakaan ole varmaan yhtaan lampimampi. No hyva puoli tassa on se, etta suomipoika on tottunut tallaiseen lampotilaan, valitettavasti paikallisilla on vaan vahan kylma. Kuulemma eka talvi ollut pariin kymmeneen vuoteen kun on satanut lunta. Siis taallahan on nyt kesa tulossa. Ja itse asiassa kun katson ikkunasta ulos, naen ensimmaiset afrikkalaisen auringon sateet.
Lentokone ei ollut jumbojetti mutta se seuraavaa kokoluokkaa air francen laivastossa. Kuitenkin liian pieni jalkatila.
Nyt vaan jatkan ihmettelemista ja ajan kuluttamista...
Seuraavaan kertaan
-matti-

Helsinki-Paris-Johannesburg

Ensimmainen lentomatka on takana ja seuraavaa odotan. Loysin tallaisen helmen internetpisteen ja kulutan aikaani. Seuraavan lennon lahtoon on aikaa viela reilu 4 tuntia ja jotenkin pitais aika saada kulumaan. Viereeni ekalla lennolla istui tytto joka oli matkalla myos tyoharjoitteluun, mutta singaporeen. Ihme sattuma
Taa ranskalainen nappis on kohtalaisen paska. Nappulat vaarassa jarjestyksessa joten sori jos sanat sekoaa.
Parin tyton meidan koulusta pitais tulla samalla lennolla taalta eteenpain, niilla on mun numero mut mulla ei oo niiden, mut ta charles de gaullen 2E terminaali on onneks aikast "pieni" ni ehka tormataan?
Eilen illalla aika meni pitkalti pakatessa ja vahan taisin jannittaakkin. Mut ei niin paljon kuin odotin. Huomenna pitaa vaan loytaa se hostelli ni sit kaikki on kondiksessa. Ja ylihuomenna loput porukasta tulee ja lahetaan krygeriin kattelemaan leijonia ja norsuja.
Ta on aika hienoa koska seuraavan kolme kuukautta saan olla tavallaan vapaana kaikesta ylimaaraisesta suomalaiseen normaalielamaan liittyvasta.
Tai siis kyllahan mun taytyy menna sinne harjoitteluun ja niin edespain, mutta kaikessa mita teen ei tarvii turhaan jannittaa. Kylla talla matkalla opin varmasti todella paljon kaikkea uutta, mutta ehka se oppiminen on jokseenkin erilaista kuin luokkatovereillani omissa harjoitteluissaan. Alkeisolojen hoitotyota!
Odotan innolla kun lentokone lentaa saharan yli. Ainakin luulen etta se lentaa, ja taysi kuu paistaa ja saharan valkoinen hiekka hohtaa aavemaisesti? Ja aamulla maisema on taysin erilainen.
Haluaisin kovasti etta kone jolla lennetaan olis jumbojetti. Sellainen tosi iso. Jumbojetilla matkustaminen on ollut ehka yksi niita isoimpia haaveita koko elaman. Tuolla pihalla niita nakyy. Olen toiveikas:)
En tieda koska paasen seuraavan kerran koneen aareen mutta siihen asti, nauttikaa sateisesta syyssuomesta, meitsi lahtee Afrikkaan.
-matti-

Viime hetken valmistelut

Nyt on tavarat jo melkeen kokonaan pakattuna ja alkaa pikkuhiljaa jännittämään.
Olin vielä tänään ulkona kiipeemässä ja ilma oli todella kaunis. Lämmin syksyinen päivä, ei ollenkaan pilviä. Eiliset pre-Africa juhlat olivat tosi jees. Oli kiva nähdä kaikki ystävät vielä ennen kuin lähtee.
Luulsisin että olen saanut kaiken nyt siihen malliin että voin olla jouluun asti pois. Jotenkin vaan tuntuu että jotain on unohtunut. mutta niinhän se aina menee. Huomenna tähän aikaan odottelen lentoa pariisissa. Pariisin kenttä on vissiin aika sokkeloinen paikka mutta eiköhän sieltä oikeat mestat löydy ja sit vaan johannesburgia kohti. Täytyy jatkaa pakkaamista. Tosi vaikeaa pakata kun ei oo aavistustakaan mitä ottais mukaan. Tai ei niinkun oikeen saa ajatuksesta kiinni.
-matti-

Saksasta suomeen

Kahden aikaan aamulla lähdettiin mersulla ajamaan Göttingenistä Bremeniin. Siitä sitten lentokoneella Tampereelle ja junalla Turkuun. Aika monta kilometriä, ja monella eri kulkuneuvolla. Saksassa oli hienoa. Pidettiin aktiivinen loma johon sisältyi trekkailua, shoppailua ja yllätys, yllätys kiipeilyä. Käveltiin sellaiselle kukkulalle jonka nimi oli Brochen tai jotain. Sinne pääsi kyllä junallakin ja autolla mutta kuitenkin keskeisen saksan korkeimpia mäkiä.
Tänään menen ensin syömään äidin tekemiä herkkuruokia ja sen jälkeen kaverit tulevat viettämään pre-Africa bileitä. Ylihuomenna pitäis lähteä sitten viimein matkaan.
Johannesburgissa on kuulemma tosi kuuma ja krygerin kansallispuistossa vielä kuumempi.
Toivottavasti ei liian kuuma. No sen näen jo aika pian.
-matti-

Matkan odottelua

Vielä on viikko matkaan ja pikkuhiljaa palaset alkavat loksahtaa paikoilleen. Sain viimeisen kouluhomman valmiiksi ja ylihuomenna on lento saksaan katsomaan Katria. Hieno homma. Tämä vaihtoon lähteminen on ilman muuta aiheuttanut ylimääräistä stressiä elämään. Kaikki asiat jotka pitää hoitaa.....Ei niitä pitänyt olla näin paljon.
Nyt pitäis lähteä kiipeilemään viimeisiä kertoja tänä syksynä. Paitsi kyllä etelä-afrikassa ja swazimaassakin kiivettävää taitaa löytyä.
P-M